Arjen ja unen rajamailla

Unikon satuja. Käsikirjoitus Marjatta Kurenniemen kirjan pohjalta Pirjo Toikka, koreografia ja ohjaus Marja Korhola, lavastus ja pukusuunnittelu Terttu Torkkola, musiikki Antti Hynninen, valosuunnittelu Teemu Nurmelin, videosuunnittelu Lennart Laberenz, esiintyjät Niko Arola, Pilvi Kuronen ja Elisa Salo. Tanssiteatteri Raatikko.

Melkein tarkalleen sata vuotta Topeliuksen Höyhensaaren ja viisikymmentä vuotta J.M.Barrien Peter Panin jälkeen saapuu satumaailmaan Marjatta Kurenniemen taikomana Nukku-Matin pikkusisko Unikko. Ja nyt, vuosikymmenten jälkeen Kurenniemen satavuotisjuhlan kunniaksi Tanssiteatteri Raatikko on herättänyt Unikon eloon.

Raatikon Unikko on selvästi kokenut nuorennusleikkauksen, mutta Kurenniemen satumaailmaa kunnioittaen. Ja hyvä niin, ainakin minun mielestäni. Olen nauttinut taas uudestaan Onnelista ja Annelista, runsaista saduista, mutta kirjana Unikon tarina ei tempaissut minua mukaansa.

Kovin uteliaana siis istuuduin Raatikon katsomoon. Tämä Unikko kyllä tempaisi mukaansa, niin ilmava ja luonnollinen ja raikas oli näyttämöllä temmeltävä Nukku-Matin pikkusisko. Hivenen Peppiä, ripaus muistumaa Peter Panista, vilahdus Pikku Myytä ja paljon omaa – tämä Unikko johdatti niin lapset kuin aikuisetkin unen maahan. Turhan syvälle ei menty hyvän ja pahan taisteluun, joskin Pahojen Unien Maa oli toteutettu melkeinpä henkeäsalpaavan vaikuttavasti. Onneksi ei upottu myöskään opettavaisuuden suohon, esitys pysyi loppuun saakka jännittävänä ja luonnollisena.

Videoiden ja varjoteatterin käyttö oli kekseliästä, tarinaa tukevaa ja katsojalle erilaisia mielikuvia herättävää. Se ei ollut päälle liimattua, vaan oleellinen osa tarinaa ja muotokieltä. Aikuinen katsoja huomasi tarkkailevansa usein kuvamaailman rakentumista ja yhteistyötä tarinan kanssa. Tämän lisäksi mielessä vilahtelivat vanhat tutut Nukku-Matti-sadut – ja tietysti Peter Pan. Mutta tämä vain rikastutti katsomiskokemusta. Lapset tuskin tällaisista ajatuksista olisivat tulleet hullua hurskaammiksi, heitä kiehtoivat lelumaailman nukke ja nalle yhtä lailla kuin kasvimaan porkkanat ja sipuli – oivallisia hahmoja ja aivan Kurenniemen hengessä. Huomasin muistelevani Hoikka Soikka Tilliä ja kaalia-jonka-nimen-olen-unohtanut.

Raatikon esitys tarjosi samaistumispintaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Se myös näytti, miten eri tavalla videokuvaa voidaan käyttää ja miten pienellä lavastuksella illuusio syntyy ja kestää. Kurenniemen Unikko on sittenkin mieleenpainuva ja moneksi taipuva satuhahmo. Kiitos Raatikon, että Unikko pääsi hyppäämään kirjan sivuilta Juhan ja Riinan makuuhuoneeseen meidän näkyvillemme. 

Teksti: Kaisa Lange
Kuvat: Matti Rajala / Tanssiteatteri Raatikko