Minä ja Kiti

Olemme Kitin kanssa kuin kaksi ystävystä Marjatta Kurenniemen sadusta. Kiti on kuusilapsisen perheen esikoinen ja tottunut pienestä pitäen huolehtimaan nuoremmistaan. Minä olen perheeni ainoa lapsi. Onneli ja Anneli, Sam ja Sisi.

Luin Kitin ja Marjut Virsun Vironniemen päiväkodin toimintafilosofiasta ja pedagogiikasta kirjoittaman kirjan Entäs jos - Laulava puu ja muita tarinoita teematyöskentelystä hellekesänä 2002. Päivä ilman aikuisia, vintillä asuva tonttu, joka kommunikoi lasten kanssa kirjeitse, tapa jolla vanhemmat otettiin mukaan päiväkodin toimintaan, tutkimustehtävät, mattomatkat, retket ja oppimisympäristön laajeneminen kaduille, puistoihin, sisäpihoille, saariin ja taidelaitoksiin. Olin muuttanut Helsinkiin kaksi vuotta aiemmin. Kaupunki tuntui ympärilläni hengittävältä salaisuudelta, joka talo, katu ja näkymä kerrallaan avautui tulijalle. Vironniemen päiväkoti on huikeinta, mitä Helsingistä kohta 20 vuotta asuttuani olen löytänyt.

Kiti työskenteli Vironniemen päiväkodin johtajana 33 vuotta. "Kaikki tärkeät asiat tulevat joka aamu ovesta sisään", on yksi hänen siteeratuimmista motoistaan. Päiväkodin ovet olivat auki niin lapsille kuin aikuisillekin, ja jonain päivänä niistä ovista kävelin sisälle minäkin. Sadunkerrontaduomme Pauli-herra harjoitteli Vironniemessä päiväkodin kiinni ollessa, Vattumadon talo -yhdistyksen syys- ja kevätkokoukset pidettiin Vironniemessä ja tilinpäätöspaperit mapitettiin kirjanpitäjälle postitettaviksi. Vattumato-sadun, Matka joulun taloon ja Juhlimme Minttua! -esitysten myötä päiväkodin sali toimi hetken aikaa jopa Pauli-herran kotinäyttämönä.

"Vironniemi on kaupungin päiväkoti Helsingin Kruununhaassa ja sellaisena sitä kohtelee myös Helsingin kaupunki. Sen toimintakulttuuri on eronnut valtavirrasta ajoittain huomattavasti. Monissa asioissa se on ollut edelläkävijä", kirjoittaa historiantutkija Jouni Yrjänä vuonna 2014 julkaistussa Verraton paikka - Vironniemen päiväkodin historia -kirjassa. Entäs jos päiväkoti olisikin leikki- ja kulttuurikeskus? Historiikki kertoo Kitin haaveilleen Vironniemen kehittämisestä tähän suuntaan jo 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.

Yhteistyömme Kitin kanssa alkoi hänen jäätyään muodollisesti eläkkeelle vuonna 2013. Vattumadon talo oli käynnistänyt ensimmäisenä toimintavuonnaan 2012 Helsingin Roihuvuoressa projektin, jossa tarkastelimme kokonaista kaupunginosaa lastenkulttuurikeskuksena: Jos se olisikin niin suuri, että sen sisälle mahtuisivat kaupunginosan kaikki päiväkodit, perhepäivähoitoryhmät, puistot, pihat ja lähimetsät? Missä kaikkialla olisi saleja esityksille, seiniä näyttelyille ja tiloja lasten taiteelliselle työskentelylle? Millaiseksi lasten omasta elinympäristöstä kumpuavan lastenkulttuurikeskuksen vuosittainen ohjelmisto muodostuisi? Ketkä sitä olisivat toteuttamassa?

Kitiä parempaa vastaavaa taidekasvattajaa Vattumadon talon Roihuvuori-projektille on vaikea kuvitella! Olemme tukeneet päiväkoteja teematyöskentelyssä, koordinoineet, että kaikki lapset ovat varmasti mukana projektissa, järjestäneet yhdessä päiväkotien henkilökunnan ja vanhempien kanssa elämyksellisiä sanataidetapahtumia Roihuvuoren kirjastossa ja ulkona Tuhkimonpuistossa sekä kehittäneet alueella toimivien Helsingin kuvataidekoulun, Itä-Helsingin musiikkiopiston ja Vapaan Tanssikoulun kanssa uudenlaisia toimintamalleja. Mukana Roihuvuori-projektissa ovat kaikki kaupunginosan 0-7-vuotiaat lapset.

"Maailman tulevaisuus riippuu siitä, kuinka pienimpiä kohdellaan", poimi Kiti Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin talvi -kirjasta yhdeksi juhlavuoden sloganeistamme.

Ja se on niin totta!

Outi-Maria Takkinen